Asenteella on merkitystä

Teen päivittäin työtä suomalaistaiteilijoiden ja kansainvälistymisen parissa. Perspektiiviä minulla on näistä hommista yli kymmenen vuotta, tanssin ja esittävän taiteen kansainvälisestä kentästä parikymmentä vuotta. Itselleni kansainvälisyys ja eri kulttuurien välinen kanssakäyminen on ollut tärkeää nuoruudesta saakka – minusta on kiinnostavaa tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka tulevat erilaisesta päivittäisestä todellisuudesta kuin me suomalaiset.

Toimin Tanssintalon mentorointiohjelmassa Milla Virtasen mentorina. Milla valikoitui mentoroitavakseni hyvän hakemuksen ja selkeiden tavoitteiden myötä. Hakemuksesta paistoi myös asenne, jota kansainvälistymisessä tarvitaan: riskinottokyky, sitkeys sekä periksiantamattomuus. Kaiken perustana on tietenkin oma taiteellinen työ, sisältö, mutta sen esilletuomiseksi tarvitaan pitkäjänteistä työtä.

Suomalaistaiteilijat ovat kansainvälistymisessä suhteellisen yksin. Meillä on harvoja tanssialan organisaatioita, jotka toimivat aktiivisesti kansainvälisesti – toisin kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa moni ryhmä, teatteri tai festivaali on jo luonnostaan kansainvälinen. Suomessa nähdään suhteellisen vähän esityksiä muualta maailmasta, ja kotimaisissa esityksissä ei ilman erityistoimenpiteitä käy ulkomaisia presentterejä. Kansainvälistyminen vaatii resursseja, ensisijaisesti ajallisia ja toissijaisesti taloudellisia, joita usealla taiteilijalla ei ole. Priorisoin ajalliset resurssit, koska ajan kanssa löytää myös erilaisia rahoitusvaihtoehtoja, joilla kansainvälistyminen voisi olla mahdollista.

Kansainvälistymisessä tärkeää on laatia oma suunnitelma – koko maailmaa ei kerralla kukaan pysty valloittamaan. Jotta pystyy sijoittamaan oman taiteellisen työn maailmankartalle, pitäisi pystyä seuraamaan ulkomaisia esityksiä. Hyvä tapa oman työn kontekstointiin on lähteä seuraamaan keskieurooppalaista festivaalia – nämä festivaalit toimivat myös hyvinä verkottumispaikkoina. Usein parhaat kohtaamiset kansainvälisten festivaali- ja teatterijohtajien kanssa tapahtuvat juuri esityksien yhteydessä ja niiden jälkeen. Keskustelut nähdyistä esityksistä ovat parasta verkottumista. On siis uskallettava ja pystyttävä keskustelemaan – kukaan muu ei pysty verkottumaan toisen puolesta.

Verkottumiseen on mahdollista hakea rahoitusta esimerkiksi pohjoismaisista rahoituslähteistä. Tanssin Tiedotuskeskus järjestää verkottumista tukevia opintomatkoja avoimen haun kautta useamman kerran vuodessa. Yksittäiselle säätiölle voi laatia hakemuksen omaan kansainvälistymiseen: tällöin kannattaa olla selkeä suunta omista tavoitteista ja suunnitelma toimenpiteistä, joita oma kansainvälistyminen vaatii.

Kansainvälisellä kentällä näkee taiteilijoita ilman tuottajia, markkinoimassa omia teoksiaan ja verkottumassa. Näitä taiteilijoita yhdistää aito kiinnostus muiden tekemisistä, usko omaan taiteelliseen työhön sekä tietynasteinen riskinottokyky. Hyvä tapa aloittaa keskustelu kansainvälisen kollegan kanssa on olla kiinnostunut siitä, mitä kollega tekee. Myöhemmin voi kertoa omasta tekemisestään, tutustuminen vie aikaa. Loppujen lopuksi tälläkin alla on kyse ihmisten kohtaamisista.

Pirjetta Mulari

Vastaa